Törrön tilalla on pitkä ja monivaiheinen historia, josta on kirjattua tietoa 1600-luvulta lähtien.
1651 kappalainen ostaa Törrön tilan
Pudasjärven ensimmäinen kappalainen Daniel Danielsson Anglenius (Nurcherus) (1628 – 1685) [ks. tiedot Geni.com] tuli Pudasjärvelle kappalaiseksi vuonna 1651. Hän otti veroa vastaan aution Törrön eli Törrölän tilan, joka säilyi hänen omistuksessaan kirkkoherraksi nimityksen (vuonna 1667) jälkeenkin. Hän muutti silloin asumaan Hilturannan pappilaan.
Edellinen kirkkoherra Josephus Josephi Palmannus (1592 – 1666) hukkui perheineen veneen kaaduttua Pudasjärvellä, palatessaan vuonna 1666 kirkolta Hilturannan pappilaan [ks. tiedot Geni.com].
1800-luvun kirkkoisännät
Lähde: Seurakunnan historiankirja s. 97
Kirkkoväärtinä toimi Antti Törrö vanhempi vuosina 1817 – 1852 ja Antti Antinpoika nuorempi 1853 – 1880.
Pudasjärven kirkkoväärtit olivat rehellisiä toimeikkaita miehiä, mikä usein todistettiin rovastin ja piispan tarkastuksissa. Antti Törrö vanhempi joutui vaikeaan tilanteeseen toimikautensa lopulla tarkastuksessa vuonna 1847, koska kirkonkassasta puuttui 134 rupiaa. Törrö selosti varoja säilytettävän maakätkössä, mutta joku oli päässyt kätkön sijainnista selville ja varastanut sieltä varoja. Seurakunta todisti Törrön rehellisyyden ja tapahtuma todettiin aiheutuneen Törrön korkeasta iästä johtuvasta huolimattomuudesta. Koska Törrö oli varakas mies, hän lupasi korvata seurakunnalle puuttuvan rahamäärän. Hän hoiti virkaa vielä vuoteen 1852.
Uudeksi kirkkoväärtiksi valittiin hänen poikansa Antti Antinpoika Törrö, jolle talo siirtyi ja jolta ei sen vuoksi vaadittu takuita kirkon omaisuuden menettämisen varalta. Hänen toimikautensa kesti 27 vuotta.
Antti Antinpoika nuoremman jälkeen tilan omistus siirtyi Kaarlo Juho Aukustinpoika Törrölle (1865 – 1940). Kaarlo eli Kalle niinkuin häntä puhuteltiin meni naimisiin Maria Haara-Hiltusen kanssa. Hän synnytti 8 tyttöä ja yhden pojan, joka kuoli 4 vuotiaana. Maria kuoli vuonna 1911. Kalle avioitui vielä kaksi kertaa. Kalle myi vuonna 1917 omistamansa Törrön tilan kunnalle kunnalliskodiksi. Kallen perhe muutti Perälän palstatilalle Kurenalle.
Kynkään sahalta saatiin tallinhirsiä
On kerrottu tarinaa, että Kynkään sahalla (1784 – 1886) on ollut paljon rakennuksia mm. 16 hevosen talli, joka on myöhemmin siirretty kunnan omistamalle Törrön tilalle. Hirsistä on tehty ”vaivaisille uusia huoneita”. Lähde: Hugo Ponton muistelut.
Historiikin on kirjannut: Pirkko Savela 4.6.2025
Törrö kunnalliskotina 1900-luvulla
Tekstissä on lainauksia jutusta Pudasjärveläinen-lehti nr 31 s.12 / 31.7.2024 / Erkki Piri Törrön asukas
https://www.vkkmedia.fi/wp-content/uploads/2024/07/Pudasjarvelainen-31-2024-1.pdf
Törrö toimi vanhainkotina kunnes lähelle rakennettiin uusi vanhainkoti, jolloin rakennus toimi henkilökunnan asuintiloina. Törrö toimi myös väliaikaisena sairaalana 60-luvulla, kun Pudasjärven vanha kunnansairaala tuhoutui tulipalossa 7. toukokuuta 1967.
Törrön asukkaaksi jouduttiin ja se oli monen mielestä kauhein asia mitä saattoi tapahtua. Kunnalliskotiin oli sijoitettu vanhusten lisäksi kehitysvammaisia, henkisesti sairaita ja ei kovin vanhojakaan miehiä ja naisia, joilla ei ollut muuta kotia. Taisi olla sillä tavalla, että varsinaiset vanhainkodin asukkaat olivat vähemmistönä. Samassa huoneessa oli 5-6 asukasta. Monen mummon ja papan yöpöydän tai sängyn alla oli kahvipannu. Ennen aamuseitsemää, jolloin Törrön elämä alkoi pyöriä täysillä, mummot ja papat kiehauttivat kahvit pienessä osaston keittiössä, puuhellalla. Samaan keittiöön nostettiin kahdesti päivässä alakerran pääkeittiöstä ja henkilökunnan ruokasalista suuri pata, josta kauhottiin emalikuppeihin ruokaa niille, jotka kykenivät jonottamaan. Vuodepotilaille vietiin tietysti ruoka huoneisiin. Jokainen halusi osallistua talon töihin.
Henkilökuntaan kuului johtajan lisäksi kaksi sairaanhoitajaa, mielisairaanhoitaja, apuhoitaja, kaksi laitosapulaista, kaksi keittäjää, pyykkäri sekä tilanhoitaja apureineen. Törrö oli lähes omavarainen maatila, jossa oli suuri kivinavetta: parikymmentä lypsylehmää, sikoja, lampaita ja kanoja. Navetasta vietiin maitotonkkia jäähdytyshuoneeseen, jossa oli sahanpurujen alla talvella tuotuja suuria jääpaloja. Kouvan Kallen jokapäiväinen tehtävä oli rahdata maitokärryllä monta tonkkaa meijeriin vietäväksi. Kouvan Kalle ei ollut ainoa, joka osallistui Törrön töihin. Periaatteessa jokainen kynnelle kykenevä teki töitä navetassa, heinäpellolla, marjametsässä, lämmitti valtavan suurta saunaa, pilkkoi halkoja liiterissä ja Repo- Maija, joka mutisi omiaan aamusta iltaan, sekunnin tarkkuudella soitti navetan päädyssä olevaa vellikelloa päivällisen merkiksi.
Saunan katolla oli betoninen putka, selli, johon tuotiin usein poliisien voimin psykoosiin joutunut mies tai nainen. Pienestä luukusta saattoi nähdä, mitä kuului eristysselliin. Kunnalliskodin hoitoideologia oli loppujen lopuksi hyvin moderni ja terapeuttinen. Asukkaat integroitiin kullekin sopiviin tehtäviin, joita he hoitivat motivoituneina. Törrön asukas hoiti keskuslämmityksenkin syytämällä koivuhalkoja massiiviseen uuniin.
Miksi siis oli kamalaa joutua Törrön asukkaaksi?
Kunnalliskodeista ei ole pitkä historia vaivaistaloihin ja köyhien ja kodittomien huutolaisaikaan, jolloin kunnan toimesta huutokaupattiin ihmisiä vähiten tarjoaville. Huutolainen oli useimmiten syrjitty, toisen luokan kansalainen. Näitä ihmisiä asui myöhemmin vaivaistaloissa, joissa inhimillinen kohtelu oli kyseenlaista. Törrön asukkaalla oli leima, jonka antoi ympäristö. Hilda-johtajatar kulki valkoisessa takissaan aamusta iltaan. Hänen rannekellonsa oli aina pysähdyksissä. Hilda-täti puhutteli jokaisen asukkaan henkilökohtaisesti, tunsi heidän taustansa ja lähestyi sen mukaisesti. Törrö oli koti. Se oli koti Siipi-Hildalle ja Eepille, pariskunnalle. Eepi kehuskeli harva se päivä: ”Me sitä ollaan Hildan kanssa omavaraisia. Talon puolesta on ainoastaan asunto, ruoka ja vaatteet.”
Rappiosta kukoistukseen, uutta majoitustoimintaa laajan remontin jälkeen
Iijokiseudun juttu on maksumuurin takana: https://www.iijokiseutu.fi/rappiosta-kukoistukseen-talta-nayttaa-torron-karta/11585439